Tänään tuli todistettua, että sadut ovat ihmeellisiä. Kerroin lapsille sadun kalasta joka asui viimeisenä saastuneessa järvessä sekä miten linnut lopulta auttoivat kalan uuteen, puhtaaseen ja raikkaaseen, järveen. Sadun jälkeen en sanonut lapsille mitään luonnonsuojelusta, vaan annoin sadun elää heissä omaa elämää. Ihanaa oli huomata, että lapsia satu kosketti ja he olivat sitä mieltä, että hekin haluaisivat asua puhtaassa järvessä. Tällaisten asioiden takia jaksaa tätä työtä tehdä :)