Olen kohdannut erikoisen jutun kun olen aloittanut työt.

En tiedä olenko kenties turhan tarkka, mutta kuitenkin. Siis onko oikein, että kirkon päiväkerhossa kerrotaan vain n. kaksi kertaa kuukaudessa Raamatunkertomuksia. Tietenkin on normaalit kerhorukoukset ja kynttilöiden sytytykset että laulut. Kuitenkin jos lapselle jää käteen vain Jumalan kämmenellä-laulu niin pikkaisen rupeaa herättämään kysymyksiä. Eikö ole tarkoitus, että lapset oppivat kertomuksia rakkaudesta, Jumalan rakkaudesta, Jeesuksesta. Pyrkiä niin, että lapsi voisi kokea Jeesuksen rakastavana jonka suojissa on hyvä olla. Minusta ainakin. Niin monella aikuisella se on hukassa, niin harvat vanhemmat osaavat kertoa Jumalasta ja he tuovat lapsensa päiväkerhoon toivoen, että työntekijät siellä osaisivat kertoa heitä paremmin Suuren kirjan kertomuksia. Eikö ole kirkon lastenohjaajien tarkoitus tukea lapsen vanhempia kristillisessä kasvatuksessa. On, sanon minä. Jos ajatellaan, että ei viitsitä kertoa Raamatun kertomuksia niin usein ajatellen, että lapsi kyllästyy niihin, se on väärin. Ymmärrän kyllä tuon pointin, mutta eihän niitä kertomuksia ole pakko aina kertoa samalla tavalla. Ei ole aina pakko kertoa Raamatusta.

Jumalan rakkaudesta voi kertoa myös

satujen,

draaman,

käsitöiden,

musiikin jne. kautta. Ei lapsi niihin kyllästy jos vain jaksaa etsiä uusia näkökulmia.

En myöskään tarkoita, että joka kerta olisi pakko pitäytyä Jumalasta kertomisessa vaan on ihan hyvä myös sisällyttää muutakin kunhan antaa Jumalalle Jumalalle kuuluvan osan kerhosta. Yhtä kaikki eihän kirkon kerhoja olisi ilman Jumalaa, Jeesusta ja Pyhää Henkeä.