Nyt on alkanut tällä herralla jälleen päivähoidon pyhäkoulut. Tai oikeastaan, pitäisikö nykyään sanoa päivähoidon Vasun uskonnollis-eettiseen orientaatioon pohjautuvan toiminnan ja kulttuurin siirron tukeminen. Pahoitteluni lievästä sarkasmista. Asiaan. Olemme päässeet jälleen pohtimaan kuinka tässä nykymaailmassa pystytään tarjoamaan sellaista uskontokasvatusta, mistä toisella tavalla ajattelevat kanssa ihmiset eivät saa hepulia ja mikä palvelisi niin lapsia kuin heidän vanhempiaan ja päivähoidon henkilökuntaa.

Mitä siis päivähoidon uskontokasvatuksen olisi hyvä olla. Sen olisi hyvä minusta olla sellaista, mikä tuo lapselle kokemuksia ja tietoa miten olisi hyvä toimia, että kaikilla olisi mukava olla. Samalla uskontokasvatuksen tulee siirtää lapsen omaa / hänen perheensä sekä heitä läheltä ympäröivää uskonnollistaustaista kulttuuriperinnettä. Tämä siis tarkoittaa kristinuskossa kirkkovuoden tapahtumia esim. Mikkelinpäivä, adventti, joulu, pääsiäinen jne. Tämä kaikki tulisi vielä tehdä mahdollisimman neutraalisti, siis ei tunnustuksellista. Esimerkiksi Herran siunausta ei saa ottaa ja periaatteessa ei rukoustakaan. Toisaalta tässä tullaan siihen tosi seikkaan, että vanhemmilta kysytään: saako heidän lapsensa osallistua kristillisen kirkon järjestämään pyhäkouluun / pikkukirkkoon. Eikö tämä silloin anna meille luvan pitää esimerkiksi rukousta. Onneksi on vielä paikkoja jossa voidaan vielä lasten kanssa pitää rukousta.

Haluan myös ajatella niitä vanhempia, jotka nimenomaan toivovat lapsensa osallistuvan seurakunnan pyhäkouluun rukouksineen ja kaikkineen. Surullista tästä tekee sen, että nämä lapset ja vanhemmat joutuvat pettymään, mikäli mennään toisinajattelijoiden mukaan. Toisaalta, jokainen on toisin ajattelija toiselle, joka ei ajattele samoin. Jäädään pohtimaan sitä.

Onneksi vielä saa kertoa lapsille Raamatun kertomuksia ja siitä kuinka ne opettavan elämään hyvin. Päivähoidon uskontokasvatukseen liittyvät pyhäkoulu/pikkukirkko hetket ovatkin siis yleispäteviä. Tarkoitus on eritoten antaa lapsille ja hoitajille rauhallinen hetki hoitopäivän arjen keskellä. Hetket pyritään pitämään niin, että lapset saavat vapaasti miettiä, ihmetellä, kysellä ja tulla kuulluiksi mietintöineen ja ajatuksineen. Eettisiä satuja ei kuitenkaan minusta pidä ottaa, sillä niitä lapset kuulevat muutenkin. Kun rupeaa miettimään, niin Raamatunkertomukset ovat hyvinkin eettisiä ja niitä lapset eivät kauhean useasti kuule.

Jatkan jossain vaiheessa taasen pohdintaa ja lähden laittamaan huomista varten pyhistavarat valmiiksi.