Olen huomannut, että työssäni tarinoiden, satujen ja kertomusten kertominen on luontainen osa arkipäivää. Kun aloitin opiskelemaan lastenohjaajaksi, en ollut kummoinen kertomusten kertoja. Olin kylläkin pitänyt siihen mennessä kohtuullisen monta hartautta ja myönnän joskus kertoneeni satujakin. Opiskeluaika oli siitä ihanaa, että sain kokeilla erilaisia ilmaisun ja kertomisen tapoja. Kiitokset näistä mahdollisuuksista saavat opettajani. He jaksoivat kannustaa ja katsoa hullua opiskelijaa, jonka luonto ei antanut periksi pitää ”normaalia” aamuhartautta. Niinpä olenkin saanut kertoa ihmisille kertomuksia mm. nukketeatterilla, vaelluksilla, pianon säestyksellä kuin tanssia ja teatteria sisältävällä esityksellä. Aamuhartausvuorot olivatkin minulle kokeiluympäristöjä erilaisille tekniikoille. Harvemmin aamuhartauksia on taidettu harjoitella niin paljon kuin itse harjoittelin. Olenkin pyrkinyt kannustamaan uusia opiskelijoita, joita olen tavannut, käyttämään hyvää mahdollisuutta hyväksi.

Rakkaudesta kertomiseen ajattelinkin koota omia ja oppimiani asioita tällaiseksi yhdeksi kokonaisuudeksi. Toivottavasti tästä on jolle kulle hyötyä. Tämän oppaan näkökulma pyrkii olemaan käytännöllinen, mutta jotta voi olla käytännöllinen pitää osata teoriaakin. Koska on olemassa hyviä kertomisesta kertovia kirjoja, kuten Petri Luumin Kertojan käsikirja, en sukella kuitenkaan kauhean syvälle teoriaan. Kehoitan lukemaan tuon edellä mainitsemani kirjan, jos kertominen kiinnostaa enemmänkin. Ensimmäisessä osassa pureudutaan aiheeseen: Minustako kertoja? Kertoilemisiin siis.