www.janinmaailma.info

Tämä blogi kuitenkin jatkaa vielä tässä osoitteessa, mutta tätä ei enään päivitellä. Ellei sitten tapahdu jotain odottamatonta. Tarkoitukseni on järjestää uudessa osoitteessa arvonta kun olen saanut suurimman osan julkaisuista sinne ja ehkä laitettua jotain uuttakin.

Idea: Alttariin tutustuminen.

Juoni: Pehmoeläin on lähdössä pyhäkouluun ja herättyään tajuaa olevansa myöhässä. Hän lähteekin nopeasti liikkeelle, mutta unohtuu ihailemaan erilaisia asioita matkalla. Lopussa hänen pyhisopettajansa kyselee ja kertoo alttarin osista samalla kun rakentaa alttaria.

Tarvikkeet:

• Jokin pehmoeläin. Itse käytin koiraa.
• Liina tieksi
• Symbolikortit (kukka, värit, risti ja kynttilä)
• Alttaritarvikkeet Valkoinen liina Liturgiset liinat (esim. valkoinen, vihreä ja violetti käyvät hyvin )
• Risti
• Raamattu (esim. lasten Raamattu)
• Kaksi kynttilää
• Mahdollisesti kukkia jos on saatavilla
• Muut tarpeet mitä tarvitset omiin alku ja loppu perinteisiisi.

Alkuasetelma:

Aloita aivan tyhjältä pöydältä. Jos haluat hieman oikaista, niin voit laittaa valkoisen alttariliinan valmiiksi. Asettele muut tavarat järjestykseen jonnekin mistä lapset eivät niitä näe.

Kulku:

1. Alkutraditiot

2. Esittele pehmoeläimesi ja anna lasten nimetä se.

3. Kerro kuinka ”nimi” olekaan aivan normaali eläin. Hän nimittäin käy kerhossa/pyhäkoulussa... Eräänä aamuna hän heräsikin, katsahti kelloon ja säpsähti. Kellohan on kymmentävaille yhdeksän, hän hän on myöhässä. (käytä vaikka kerhon / pyhiksen aloitusaikaa edeltävää kymmentä minuuttia).

4. Asettele tie eteesi. Kerro kuinka ”nimi” lähti kovalla kiireellä matkaan.

5. Kerro kuinka ”nimi” pysähtyi haistelemaan paikkaan jossa oli paljon tällaisia. Aseta kukkakortti tien alkuun. Pohtikaa hetken aikaa kukkaa esim. mikä kukka se voisi olla? Missä se voisi kasvaa?

O-ou. Hänhän on myöhässä. Jatketaanpa matkaa. Muista elävä kerronta varsinkin tässä kohtaa. 

6. Hei! ”Nimi” katsoi takaisin päin. Siellähän oli myös muun värisiä kukkia. Aseta värikortti seuraavaksi tielle. Pohtikaa mitä värejä lapset näkevät kortissa.

O-ou. Taas hän meinasi unohtua paikalleen. Jatketaanpa matkaa.

7. Miltei perillä. Kirkon katolla ”nimi” näkee tällaisen. Aseta ristikortti seuraavaksi tielle. Mitähän kummaa se tuolla katolla keikkuu. Omituinen paikka.

O-ou! Miten hän jälleen unohtui. Jatketaanpa matkaa.

8. Viimeinkin perille. Kysy lapsilta mahtoikohan ”nimi” ehtiä ajoissa perille. Kaikki vaihtoehdot ovat oikein. Kerro kuinka pyhisope / kerhotäti tai setä sytytti tällaisen kun kaikki oli paikalla. Käännä kynttiläkortti viimeiseksi esille.

9. Kerro kuinka valitsemasi hahmo otti ensin liinat ja asetteli ne pöydälle. Pohdi lasten kanssa yhdessä mitä mikin liturginenväri voisi tarkoittaa. Aseta värejä kuvaava kortti luontevasti liinojen viereen.

10. Kerro samalla tavalla kaikki muutkin alttarille kuuluvat tavarat. Kerro kynttilöistä kuinka ne kuvaavat rukousta. Rististä: Jumala rakastaa meitä. Kukista: kuvaavat elämää ja ympäröivää luontoa. Raamattu: Pohdi lasten kanssa ensin mikä se on. Voit kertoa Raamatun sisältävän hyvän elämän ohjeita, jännittäviä kertomuksia. Eritoten sen, että Raamattu on Jumalan kirja, jonka hän on antanut ihmisille.

11. Tämän jälkeen voitte miettiä mitähän alttarilta voisi vielä puuttua (kynttilöistä liekit) Lapset ovat minulla usein muistaneet kynttilän sytytyksen. He ovat myös yhdistäneet symbolikortissa olevan sytytetyn kynttilän alttarin sammutettuihin. Sytyttäkää ja jos tapoihin kuuluu niin laulakaan myös kynttilän sytytyslaulu.

12. Lopuksi voitte miettiä millä nimellä tätä koko juttua kutsutaan. Alttari nimitystä tietysti mietitään.

13. Soittakaa kirkonkelloja vaikka triangelilla taikka jos löydät oikean pikku-kellon niin aina parempi.

14. Suosittelen laulettavaksi loppuun vaikka Jumalan kämmenellä-laulua.

15. Rukous

16. Kynttilöiden sammutus. Voitte tehdä vaikka yhteispuhalluksen taikka jos ryhmä kokoontuu useasti, kuten päiväkerhot, voi joku lapsista tulla puhaltamaan.   

Saako sääntöjä rikkoa, jos on oikein hyvä syy? Näin joutui eräänä päivänä miettimään leijona, joka oli kotiutunut kirjastoon. Kirjastonjohtajana neiti Neuvonen oli nimittäin todella tarkka säännöistä. Hän oli kuitenkin päättänyt antaa leijonan jäädä kirjastoon, sillä leijona tuntui sopivan hyvin kirjastoon. Sen tassut olivat hiljaiset, se auttoi pitämään kirjaston puhtaana ja satutunneilla lapset nojailivat leijonaan mielellään.

Tämä kuvakirja iski minuun sillä samalla hetkellä kun näin kannen kuvituksen. Pidin kirjan herkästä vesiväri / värikynä sekatekniikkaa hyödyntävästä kuvituksesta. Eritoten leijona oli saatu niin ihanan rakastettavan oloiseksi, että kirjan luettuaan toivoisi kotikirjastossaan elävän samanlainen leijona. Tarinakin oli kirjoitettu helppolukuisesti niin, että sitä on helppo lukea ääneen. Lastenkirjoissahan tuo määrite on hyvin tärkeä. Voin kuvitella, että tämä kirja saattaa herättää tai tällä voi herätellä tarkoituksella, keskustelua oikeasta ja väärästä. Samalla voi saada selville missä vaiheessa lapsen moraalinen kehitys on. 

Näitä kehitysvaiheitahan on kolmea tasoa ja nämä jaetaan vielä jokainen kahteen vaiheeseen.

1) Esisovinnainen moraali

• Vaihe 1. Rangaistuksen ja tottelemisen moraali. Totteleminen mitataan hyödyllä ja haitalla.
• Vaihe 2. Oletetaan, että kaikki muutkin käyttäytyvät itsekkäästi ja hakevat hyötyä vain itselleen.

2) Sovinnainen moraali

• Vaihe 1. Tarve olla kiltti
• Vaihe 2. Auktoriteettaja on aina kunnioitettava

3) Periaatteellinen moraali.

• Vaihe 1. Ymmärtää sääntöjen olevan yhteisiä sopimuksia joita voi yhdessä myös muuttaa.
• Vaihe 2. Moraali perustuu ihmisoikeuksien periaatteisiin.

Alle kouluikäiset ovat yleensä noiden kahden ensimmäisen päävaiheen sisällä. Voisinhan minä tietenkin antaa hieman esimerkkejä.

Taso 1

• vaihe 1: Saan karjua, koska kukaan ei voi minua täältä väkisin pois ajaa. Tai, leijonan ei kannata karjua, koska se ajetaan sen jälkeen pois kirjastosta.
   
• vaihe 2: Jos en karju, niin mitä minä siitä saan? Ehkä kenties ylimääräisen satutunnin.  

Taso 2

• vaihe 1: En karju, sillä en halua, että kirjastonjohtaja neiti Neuvonen tai kukaan muu pahoittaisi mielensä tai häiriintyisi.  
• vaihe 2: En karju, koska kirjastonjohtaja neiti neuvonen on niin sanonut ja häntä pitää totella.  

Taso 3

• vaihe 1: En karju, koska yhteisissä säännöissä sanotaan niin. Kuitenkin, jos yhdessä sovimme, että säännöt sallivat karjumisen tietyissä tilanteissa, voin ehkä karjua.
• vaihe 2: Tiedän etten saisi karjua, mutta jos en karju, voi tapahtua jotain vielä ikävempää. Joten joudun karjumaan säännöistä huolimatta.  

Täytyy sanoa, että taisin tänään hieman innostua teoreettiseksi. No, ei kai pieni teoreettisuus silloin tällöin haittaa. Joka tapauksessa; suosittelen tätäkin kirjaa niin kuvituksen kuin tarinankin takia. Karjumisiin, mikäli se on tarpeellista taikka hauskaa, sekä se sallitaan.   

Tänään töissä sain viimeinkin inspiraation ja nyt vihon viimein meillä on valas valmiina nielaisemaan Joonan. Ikävää sinänsä hänelle, mutta minkäs teet ;) Ai niin, tuo valas on siis neulahuovutettu.
 

Joka tapauksessa huomenna Cafe Introssa, Keravalla, klo 12, pääsee Eevertti-nukke kertomaan satuja Satuaarre kirjastaan. Satuna on Mäyrän kakku. Hetkeen on vapaa pääsy. Esitys on sama minkä olen tehnyt lopputyökseni, mutta paranneltuna :)

Jos satut olemaan lähistöllä, tule ihmeessä kuuntelemaan ja osallistumaan. Voit samalla piipahtaa Keravan sirkusmarkkinoilla. Tuossa alla on vielä linkki keikan mainokseen. Pahoittelen sen hieman huonoa laatua, mutta olkoon tämän kerran.

picasaweb.google.fi/lh/photo/MLQx3DMdeiUa2NyO_Tw27g
 

Cafe Intron nettisivut löytyvät osoitteesta www.cafeintro.fi

Olen pitkään haaveillut, että tekisin niin sanotun tarinalaukun. Nyt pitkällisen etsimisen jälkeen olen löytänyt sopivan matkalaukun, josta voin muokata sellaisen. 

Mikä siis on tämä omituinen tarinalaukku? 

Tarinalaukku on laukku joka sisältää tarinoita. Käytännössä siis tarinoiden, kertomusten ja satujen kertomista helpottavia havainnollistamisvälineitä. Laukku tulee sisältämään mm. pienen nukketeatteri näyttämön, erilaisia pikkunukkeja, symboli-kortteja, alttarimateriaalit, kertojakäsinuken, kuvia, aihepiireittäin tarinakortteja sekä monen moista muuta juttua, joista voi kehitellä omia tarinoita taikka kertoa valmiita. Tarkoitus olisi siis luoda laukku, joka on helppo ottaa mukaan ja minkä uumenista voi löytyä vaikka mitä aarteita. 

Miksikö olen ryhtynyt tekemään tällaista?

Olen huomannut työssäni, että joskus olisi tarve keksiä nopeasti jokin juttu. Tämä ei kuitenkaan aina ole niin helppoa. Sitä paitsi en ole koskaan oikein pitänyt kuvakirjoista lukemisesta. Laukku voi toimia myös ihan sellaisena, että lapset voivat pyytää sieltä kerrottavaksi jotain. Pyrin tekemään suurimman osan materaaleista niin, että ne kestävät myös lapsen leikin. Yksin kertaisesti sanottuna: iloksi itselleni ja muille.

Pyrin pitämään teidän ajantasalla projektin edistymisestä. 

Mitä siis päivähoidon uskontokasvatuksen olisi hyvä olla. Sen olisi hyvä minusta olla sellaista, mikä tuo lapselle kokemuksia ja tietoa miten olisi hyvä toimia, että kaikilla olisi mukava olla. Samalla uskontokasvatuksen tulee siirtää lapsen omaa / hänen perheensä sekä heitä läheltä ympäröivää uskonnollistaustaista kulttuuriperinnettä. Tämä siis tarkoittaa kristinuskossa kirkkovuoden tapahtumia esim. Mikkelinpäivä, adventti, joulu, pääsiäinen jne. Tämä kaikki tulisi vielä tehdä mahdollisimman neutraalisti, siis ei tunnustuksellista. Esimerkiksi Herran siunausta ei saa ottaa ja periaatteessa ei rukoustakaan. Toisaalta tässä tullaan siihen tosi seikkaan, että vanhemmilta kysytään: saako heidän lapsensa osallistua kristillisen kirkon järjestämään pyhäkouluun / pikkukirkkoon. Eikö tämä silloin anna meille luvan pitää esimerkiksi rukousta. Onneksi on vielä paikkoja jossa voidaan vielä lasten kanssa pitää rukousta.

Haluan myös ajatella niitä vanhempia, jotka nimenomaan toivovat lapsensa osallistuvan seurakunnan pyhäkouluun rukouksineen ja kaikkineen. Surullista tästä tekee sen, että nämä lapset ja vanhemmat joutuvat pettymään, mikäli mennään toisinajattelijoiden mukaan. Toisaalta, jokainen on toisin ajattelija toiselle, joka ei ajattele samoin. Jäädään pohtimaan sitä.

Onneksi vielä saa kertoa lapsille Raamatun kertomuksia ja siitä kuinka ne opettavan elämään hyvin. Päivähoidon uskontokasvatukseen liittyvät pyhäkoulu/pikkukirkko hetket ovatkin siis yleispäteviä. Tarkoitus on eritoten antaa lapsille ja hoitajille rauhallinen hetki hoitopäivän arjen keskellä. Hetket pyritään pitämään niin, että lapset saavat vapaasti miettiä, ihmetellä, kysellä ja tulla kuulluiksi mietintöineen ja ajatuksineen. Eettisiä satuja ei kuitenkaan minusta pidä ottaa, sillä niitä lapset kuulevat muutenkin. Kun rupeaa miettimään, niin Raamatunkertomukset ovat hyvinkin eettisiä ja niitä lapset eivät kauhean useasti kuule.

Jatkan jossain vaiheessa taasen pohdintaa ja lähden laittamaan huomista varten pyhistavarat valmiiksi. 

Alla olevat ovat kuitenkin niin yleisiä, että uskoisin voivani nämä kanssanne jakaa.

 Alkurukouksia:

Tunnet Jeesus pienimmänkin,

taivaan linnut minutkin.

Kiitos että olla saan

suojassasi ainiaan.

Aamen

Pienet kädet  yhteen liitän,

Isää Taivaallista kiitän.

Jeesus siunaa meitä,

anna enkeleitä

Aamen.

Kaikki hyvät ystäväni,

lämmittävät sydäntäni.

Auta, että rakastamme,

Sinua ja toisiamme.

Aamen

Rakas Jeesus, siunaa meitä,

anna meille enkeleitä.

Siivilläänsä meitä peitä,

älä meitä koskaan heitä.

Aamen

Tule Jeesus lapses luo,

armos siunaukses suo,

tue pientä horjuvaa,

ohjaa tietä oikeaan.

Aamen.

Ruokarukouksia:

Hys hys hetki hiljaa,

katsokaamme luojan viljaa.

Lieden päällä paistuvaista,

lasten suussa maistuvaista.

Siunaa Jeesus ruokamme.

Aamen

Siunaa Jeesus ruokamme,

ole aina luonamme.

Auta meitä muistamaan,

että sulta kaiken saan.

Aamen.

Loppurukouksia:

Kiitos Jeesus kerhosta

kiitos kavereista,

Kulje meidän kanssamme

siunaa kotimatkamme.

• Perinteinen sadun lukeminen kirjasta
• Vapaakerronta ilman havaintomateriaaleja
• Kertominen jollakin havainnollistamisvälineellä esim. aiheeseen liittyvillä esineillä, kuvilla, kollaasilla...
• Teatteri esim. perinteinen, sanaton, nukke, draama...
• Tanssi. Kertomuksen voi liittää johonkin tanssikuvioon
• Leikki. Käy myös kertomisen työstämiseen.
• Musiikkisatu tekniikka. Joskus olen käyttänyt jopa runonlaulanta menetelmää.

Tuossa muutamia. Käyn jokaisen edellä mainitun tarkemminkin tulevissa osissa. Ensi kerralla käydään läpi kertomuksen muotoa. 

• Ulospäin suuntautunut, ainakin jonkin verran. Itse pidän itseäni Ekstroverttinä introverttinä. Joten ei haittaa vaikka olisikin sisäänpäin suuntautunut. Siitä voi olla hyötyäkin, jos sen avulla pystyy menemään syvälle kertomukseen ja kertomaan kertomusta samalla antaumuksella.
• Tulee toimeen ihmisten kanssa.
• Tuntee paljon kertomuksia. Tästä on hyötyä silloin kun tarvitsisi nykäistä tarina niin sanotusti hatusta. Lastenohjaajalle tuttu tilanne.
• Lukee ja miettii ensin mitä ja miten kertoo. Näin voi välttää kerrottaessa yllätyksiä. Muistan itse, että olen ruvennut lukemaan erästä satukirjaa ja yhtäkkiä tajunnut kirjan kertovan syöpään kuolevasta lapsen omaisesta. Kirjan oli kylläkin käteeni tuonut eräs lapsi ja kehoittanut lukemaan. Tämä kuitenkin esimerkkinä mitä saattaa tulla eteen. 
• Improvisointi kykyisyys. Lapset saattavat sanoa tai tehdä jotain minkä voi ottaa kertomukseen mukaan. 
• Kärsivällinen. Joskus saattaa tulla sellaisia välikohtauksia, että pitää ensin selvittää asiat, jotta voi jatkaa. 
• Kyky kertoa selvästi. Tämä kyky kehittyy kokoajan.
• Pystyy sitomaan kertomuksen kuulijakunnan ajatusmaailmaan taikka sillä hetkellä vallitsevaan tilanteeseen.
• Kiinnostunut kaikenlaisista asioista. Kun tietää jotakin useista asioista, pystyy helpommin kertomaan ja eritoten improvisoimaan.

Tuossa taisikin tulla aika monta tärkeätä asiaa jo. En varmasti listannut kaikkia, mutta ainakin sellaiset mitkä tuli itselleni ensimmäiseksi mieleen. Ei kannata säikähtää, jos tuntui hankalalta listalta. Noita kaikkia jokainen joutuu ja saa harjoitella sekä opella. Itseasiassa kertomaan oppiminen on elämänikäinen taival, kuten kaikki muukin oppiminen.  

Ensi kerralla listataan erilaisiin kertomisen tapoja. Kertominen ei välttämättä ole pelkkää puhetta.